maanantai 6. toukokuuta 2013

TEKIJÄ-hankkeen kansainvälisenä kiertuepilottina Oblivia huhtikuussa 2013



Museum of Postmodern Art 1, Oblivia.
Kuvassa Timo Fredriksson, Annika Tudéer ja Anna Krzystek.
Kuvaaja: Eija Mäkivuoti

TEKIJÄ-hankkeen kansainvälisenä kiertuepilottina toimi Oblivia kahdella eri esityksellä Englannissa. Oblivia vieraili Lontoossa järjestettävällä SPILL Festivalilla 6.-7.4. Ryhmän oli bongannut SPILL Festivalin järjestäjäorganisaatio Pacitti Companyn taiteellinen johtaja Robert Pacitti Islannissa vuonna 2011, ja päättänyt siltä istumalta että Oblivian Entertainment Island trilogia on näytettävä seuraavilla festareilla Lontoossa.
Festivaalia on järjestetty vuodesta 2007 asti joka toinen vuosi. Kestoa festivaalilla on 11 päivää ja ohjelmaan sisältyy esityksiä, keskusteluja ja muita tapahtumia. Ohjelmanumeroita viikon aikana oli vuoden 2013 festivaalilla noin 80, ja esiintymispaikkoja on kuusi, siroteltuna ympäri metropolia.
Oblivian Entertainment Island trilogian osat ovat tulleet ensi-iltaan peräkkäisinä vuosina 2008-2010. Nykyään Entertainment Island esitetään koko trilogia samassa, mikä toimii erittäin hyvin ja antaa tarinalle luonnollisen jatkuvuuden.
Esityksen jälkeen istuimme Oblivian ja SPILL Festivalin henkilökunnan kanssa Soho Theatren oleskelutilassa keskustelemassa esityksestä ja yleisön positiivisesta vastaanotosta.

Pacitti Companyn ja SPILL Festivalin kehityspäällikkö
Caroline Lawson ja tuottaja Kate Madden SOHO Theatressa.
Kuva: Enni Grundström 

Kiertueen toinen osa oli Tramwayn kulttuurikeskuksessa Glasgowssa 10.4., jossa Oblivia esitti uusimman teoksensa Museum of Postmodern Art 1 (MOPMA 1). Esitys on ensimmäinen viisiosaista projektia vuosille 2012-2016, ja Oblivian perustamassa blogissa, BLOGMA, voi lukea lisää projektin kehityksestä. Tramwayllä Oblivia esiintyi ryhmänä ensimmäistä kertaa, vaikka ryhmän Anna Krzystek, joka myös asuu Glasgowssa, tekee omia sooloteoksiaan keskuksella. Aiemmin Oblivia on vieraillut Glasgown Center for Contemporary Arts –keskuksella. Tim Nunn Trawayltä esitteli meille keskuksen historiaa ja tiloja, jotka olivat toinen toistaan suurempia ja mahtavimpia. Toisaalta koska kyseessä on suuret tilat, jotka ovat osa vanhaa raitiovaunuhallia, lämmitykulut ovat astronomiset, varsinkin koska osa tilojen lattioista ovat vielä kiveä ja raiteita. Tramwaytä rahoittaa Glasgow Life säätiö sekä Creative Scotland. Ravintola ja kahvilatila toimii kotiäitien kohtaamispaikkana ja takapihalla on kaikille avoin siirtolapuutarha. Tramway ei ole vain tavallinen kulttuurikeskus, vaan yhteisön omaksuma olohuone.

Tramwayn esitystila, Glasgow.
Kuva: Enni Grundström

Tim Nunnin ja Robert Pacittin sekä Kate Maddenin mukaan Iso-Britanniassa ei ole mahdollisuutta kiertuetukeen. Kulut jakautuvat järjestäjä- ja vierailijatahon maksettavaksi, ja festivaalivierailuista ryhmille harvemmin jää jotain suurempaa käteen. Tämän takia molemmat vastaanottajatahot olivat erittäin kiitollisia TEKIJÄ-hankkeen tuesta, johon sisältyy matka-, majoitus-, rahti- sekä päivärahakulut. Toivomme että Pacitti Company ja Tramway pysyvät Tutkivan teatterityön keskuksen yhteistyökumppaneina vielä hankkeen lopputtuakin.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

maanantai 18. helmikuuta 2013

Tampereen koulutusjaksolla 14. - 15.2.2013 tapetilla mm. sponsorointi ja neuvottelutaidot


TEKIJÄ-hankkeen koulutusjakso Kiertuetoiminnan rahoitusmallit ja palveluiden kehittäminen Tampereella, Tutkivan teatterityön keskuksessa (Hämeenpuisto 28 D)
14.02.2013 Tuotteistaminen ja sponsorointi
Helmikuun koulutusjaksolla perehdyttiin yritysyhteistyöhön ja pohdittiin miten teatterit voisivat hyödyntää palvelumuotoilun menetelmiä.
Kulttuuritehdas Korjaamon markkinointijohtaja Marianne Mäkelä esitteli innostavasti markkinoinnin uusimpia virtauksia ja yritys- ja yleisöyhteistyön lainalaisuuksia. Logojen ja lyhyiden sponsorointisopimusten aika on ohi ja nyt yritykset satsaavat pitkäkestoisiin ja syvälle menevään yhteistyöhön. Kaiken perustana on asiakas/yleisökeskeisyys. Jos sinun teatterisi esitykset ja muu toiminta ovat merkityksellisiä yrityksen asiakkaille, on yhteistyö perusedellytykset kunnossa.
                            Marianne Mäkelä (Image Match)
Mitä tiedät yleisöstäsi?
Ikä, asuinpaikka ja sukupuoli ei riitä, on ymmärrettävä heidän arvojaan ja arkeaan ja osattava pitää yhteys yllä. Tämä tiivistyi hienosti Porin Rakastajat -teatterin tuottajan Sanna Grönmarkin puheenvuorossa. Rakastajat teatterin slogan on ”Kosketusetäisyydellä”.
Yrityksille yhteistyö on osa liiketoimintaa ja siihen ollaan valmiita satsaamaan paljon, jos siitä on todellista hyötyä. Yrityksille yhteistyö kulttuurin kanssa on usein yhteydessä heidän yhteiskuntavastuuseen. Halutaan olla lähellä ihmistä ja tuoda esille yrityksen arvoja. 
Mäkelä esitteli mielenkiintoisia yritysyhteistyömuotoja Ateneumin pitkäaikaisista kumppanuuksista OP-Pohjolan koko Suomen kattavaan monipuoliseen luovan toiminnan konseptiin. Esimerkit antoivat hyviä kimmokkeita keskustelulle, joissa osallistujat saivat pohtia eri toimintatapojen soveltamista omaan toimintaansa.
Kiertuetoimintaan sopivat mallit vaativat selvästikin vahvaa verkostoa ja taitavaa sosiaalisen median käyttöä. Kuinka saada kiertävä esitys lähelle yleisöä eri paikkakunnilla? Voiko sosiaalinen media ja paikalliset toimijat luoda vahvan läsnäolon ja yhteisön tunteen? Tuttuus tulee teatterissa useimmiten tunnettujen näyttelijöiden kautta ja jäimme pohtimaan voisiko sama asia tulla muista asioista? Mitä voisimme oppia esimerkiksi amerikkalaisien Alvin Aileyn tanssikoulun (www.alvinailey.org/) upeista tanssikuvista, jotka tunnetaan ympäri maailman.
Yannick Lebrun (Alvin Ailey American Dance Theatre). Photography by Richard Calmes.

Juuri kun ajattelimme että yritysyhteistyö on suurten liikeyritysten ja perinteikkäiden taidelaitosten heiniä, Mäkelä esitteli Nuorisoasiaikeskuksen ja HKO Elannon yhteistyön, Duunisauman (duunisauma.munstadi.fi/ansio/). Nuorille tarjotaan Ansio-kursseja, joilla opetellaan työelämän aakkosia ja parannetaan heidän kesätyön saantimahdollisuuksia.
Rakastajat -teatterin toiminta Porissa on inspiroiva esimerkki paikallisesta intohimoisesti toteutetusta palvelujen tuottamisesta. Ydintoiminta on teatteriesitykset, mutta kuten tuottaja Sanna Grönmark kertoi, siihen on mahdollista rakentaa paljon muutakin kumppaneita ja yleisöä kiinnostavia lisätoimintoja. Kun moni muu ulkoistaa ravintolapalvelut ja lipunmyynnin Rakastajat -teatteri ottaa tiukkaan otteeseen kaiken, mikä liittyy omaan teatteriin. Eli teatterilaiset ovat kosketusetäisyydellä, myös teatterimatkalla tai lippujonossa. Voisiko Rakastajat -bussi lähteä kiertueelle vähän kauemmaksikin?
Teatteriosaamisella parempaa elämää kehitysvammaisille
Soveltavan taiteen käyttö on mahtavassa nousussa ja saimme kuulla hienon esimerkin Teatteri Telakan ja Kehitysvammaliiton yhteistyöstä. Petri Mäkipää (Teatteri Telakka) ja Anne Grönroos (Kehitysvammaisten Tukiliitto ry) kertoivat kuinka he ovat vähitellen lähteneet rakentamaan toimintaa, jonka tarkoituksena on löytää keinoja parempaan vuorovaikutukseen kehitysvammaisten, heidän perheidensä, ystäviensä ja lähiyhteisönsä kanssa. Vaikka soveltavan taiteen keinot on jo todettu erittäin tehokkaiksi, on toimintaan vieläkin todella vaikea saada rahoitusta.
Petri Mäkipää (Teatteri Telakka) ja Anne Grönroos (Kehitysvammaisten Tukiliitto ry).
Yhteistyö koettiin molemmin puolin todella antoisana, vaikka rahoitusta onkin ollut todella vähän. Hankerahoitusta on haettu moneen kertaan ja yrittämistä jatketaan. Teatteri Telakka olisi kiinnostunut luomaan verkostoa soveltavan teatterin toimijoille. On paljon toimijoita, joita pitäisi saada yhteen.
Tärkeäksi tähänastiseksi tulokseksi kuvailtiin verkostoituminen yli toimialarajojen ja arvokeskustelun. Teatteri Telakka ottaa keväällä kehitysvammaisen työntekijän, mikä tuskin olisi toteutunut ilman tätä yhteistyötä.
Petri osasi hyvin tuoda esille sen epävarmuuden jota esittävä taiteilija kokee kokeillessaan uusia toimintamuotoja. Kuinka kertoa omasta osaamisesta ja vielä tehdä siitä konkreettinen selkeä tuote? Tästä synty hyvä keskustelu ja osallistujat päättivät jatkaa keskustelua Kulttuuriosuuskunta Kajeen kanssa, koska Susanna Ihanus on kehittänyt malleja soveltavan taiteen tuottamiseen. Välittäjäorganisaatio voi luoda ja ylläpitää verkostoa ja siten myydä palveluja eri organisaatioihin ilman, että taiteilijoiden tarvitsee solmia jokaista sopimusta erikseen.
Ennen myytiin tuotteita, nyt tunnetta
Ennen teknologian vientiin keskittynyt TEKES on lähtenyt tunnebisnekseen, josta saimme kuulla tietoiskun TEKES:n asiantuntijalta Anna Alasmaalta. Ohjelman nimi on Fiiliksestä fyrkkaa ja siihen kannattaa tutustua www.tekes.fi/fiilis ja tilata samalla uutiskirje. Ohjelman sisältö vaikutti sopivan vaikka juuri Teatteri Telakan ja Kehitysvammaliiton kehittämistyön tukemiseen. Käytännössä TEKES hakee suuria hankkeita, joilla on kansainvälistä merkitystä. Ohjelmakausi on pitkä vuoteen 2018 ja kannattaa seurata ohjelman järjestämiä seminaareja ja koulutustilaisuuksia. Esimerkiksi Toukokuussa 2013 järjestetään TEKES-sparrausklinikka menetelmäosaajille (lisätietoa Merja Salonen).
“Ohjelman tavoitteena on luoda Suomeen uutta liiketoimintaa ja uusia kansainvälisiä verkostoja, joissa aineettomilla sisällöillä on merkittävä rooli arvonmuodostuksessa.”

Pienten toimijoiden kannattaa olla paikalla, kun ideoidaan ja suunnitellaan pilotteja ja kehitystoimia. Vaikka suuret toimijat lähtevät hallinnoimaan hankkeita, voi monella pienellä olla tärkeä osa toteuttajina. Alasmaan mukaan puutetta on todella hyvistä ideoista.

Mitä jäi mieleen?

Yritysyhteistyöstä jäi mieleen oman osaamisen tuotteistamisen tärkeys ja ideoiden selkeys. Todettiin, että on paljon asioita joita osataan, mutta ne ovat sirpaleina. 

Pitää osata kertoa selvästi mitä on tekemässä ja miksi sekä mitä toivoo toiselta osapuolelta.

Yritykset haluavat kuulla selkeitä suunnitelmia. Kannattaa ottaa yhteys organisaation johtoon suoraan. Toimitusjohtaja on usein paras vaihtoehto. Ennen yhteydenottoa on tärkeää perehtyä yrityksen toimintaan, sillä yhteistyön on oltava osa yrityksen strategiaa ja tavoitteita.

Ensiaskeleet on otettava rauhallisesti, ei liian mutkikkaita asioita alkuun. On tärkeää ottaa kiinni ajassa liikkuvista ilmiöistä. Kannattaa kuunnella herkällä korvalla; Mistä juuri nyt puhutaan?

Ei saa luovuttaa. Rohkeasti eteenpäin – myös tuntemattomille vesille.


Blogin kirjoitti Leena Björkqvist



15.2.2013 Plan, practice, believe. Viestintäkoulutusta Nick Vertigansin johdolla.


Practice. Harjoittele.
Helmikuun koulutuksen toisena päivänä siirryttiin toiminnan tuotteistamisesta idean myymisen puolelle. Osallistujat perehtyivät kiinnostavan pitchauksen eli myyntipuheen luomiseen sekä toimivien neuvottelustrategioiden hiomiseen. Kouluttajaksi saapui Helsinkiin kotiutunut englantilainen herrasmies Nick Vertigans Ajan Consulting Oy:stä.
Aamupäivällä keskityttiin henkilökohtaisten viestintätaitojen kehittämiseen. Pitchauksen, eli ns. hissipuheen, tarkoitus onkin saada keskustelukumppani (sponsori, ostaja, yhteistyökumppani…) kiinnostumaan omasta ideasta noin 45 sekunnissa. Sanoman sisältöä on siis syytä miettiä tarkkaan. Nickin koulutuksista oli etukäteen kuultu paljon hyvää. Mies saikin viritettyä koulutuspäivän tunnelman sellaiseksi, että osallistujat uskalsivat lähteä koulutuksen harjoitteisiin täysillä mukaan. Nick lupasikin, että: ”Tänään me emme menetä mitään. Emme menetä yhtään asiakasta. Tänään on mainio tilaisuus totutella esiintymistilanteen mukavuuksiin ja epämukavuuksiin.” Koko koulutuspäivän ajan Nick rohkaisi kuulijoitansa luottamaan itseensä oikein olan takaa. Oma kiinnostus ja luottamus omaan agendaan pitää näkyä ja kuulua. Jamie Humesin sitaattikin sanoo, että ketään ei kiinnosta paljonko tiedät, elleivät he tiedä paljonko välität. Ja koska ihmiset ostavat ihmisiltä, meidän tarinamme nousevat merkittävään rooliin. Kaikkihan hyviä tarinoita haluavat kuulla!


Plan. Suunnittele.
Viestintätilanteita varten on tehtävä paljon etukäteistyötä. On osattava kiteyttää oma sanoma mahdollisimman tiiviisti, jotta vastapuolen kiinnostus saadaan herätettyä. On nähtävä etukäteen, mitä toinen osapuoli ajattelee omasta ehdotuksesta; miten toinen hyötyy tarjouksesta tai mitä hän haluaa siitä kysyä. Etukäteen on taitavan esiintyjän mietittävä ainakin kaksi asiaa: rakenne ja ajankäyttö.
Nick otti taidokkaasti luodun viestintärakenteen esimerkin mediamaailmasta. BBC:n pääuutislähetys kertoo katsojilleen maailmasta kaiken oleellisen puolessa tunnissa. Uutisankkuri ei kuitenkaan luota ihmisten muistiin vaan kertoo kaiken kolmeen kertaan. Lähetyksen aluksi listataan kaikki uutisotsikot. Sitten käsitellään yksityiskohtaisemmin itse uutiset. Ja lähetyksen lopuksi kerrataan varmuuden vuoksi, mitkä illan uutisotsikot olivatkaan. Tätä samaa kolmijakoa harjoiteltiin myös osana henkilökohtaisen viestinnän rakennetta. Keskustelukumppanin kiinnostus on vangittava alussa ja säilytettävä lopussa. Keskivaiheilla on sitten aikaa tiputella tarkemmat yksityiskohdat pöytään.
Ajankäytön suunnittelu on myös erittäin tärkeää. Hyvä esiintyjä suunnittelee puhuvansa vähemmän kuin mitä siihen on varattu aikaa. Ketään ei harmita, jos neuvottelu päättyy viisi minuuttia etuajassa. Sen sijaan, oli aihe sitten kuinka mielenkiintoinen tahansa, yliajalle mennyt esitys menettää nopeasti tehonsa. Aika on kulttuurissamme niin korkealle arvostettua, että sen käyttö on tarkoin säännösteltyä. Aina emme sitä edes itse huomaa. Todellisuudessa aikataulutamme työajan, palaverit, lounaat, kahvitauot ja siviilielämän erittäin tarkasti. Ylityksiä emme suvaitse.


Believe. Usko.
Iltapäivällä oli vuorossa neuvottelutaitojen kehittäminen. Harjoituksiin kuului mm. avointen ja suljettujen kysymysten käyttö osana keskustelua. Nyrkkisääntönä voidaan pitää vaikkapa sitä, että avoimet kysymykset (, joihin vastataan ”omin sanoin”) ovat parempia kuin suljetut kysymykset (, joihin vastataan kyllä tai ei). Avoimet kysymykset pitävät keskustelua yllä ja ohjaavat sitä haluttuun suuntaan. Neuvottelukin on viestintätilanne, jossa ennakkotyön merkitys korostuu. Mitä hyötyä mahdollisesta yhteistyöstä olisi kummallekin osapuolelle? Miten rakennat luottamuksen tarjoukseesi eri tavoin suhtautuvien keskustelukumppanien kanssa?
Usko omaan itseen ja omaan sanomaan nousivat merkittävään rooliin myös menestyksellistä neuvottelustrategiaa hiottaessa. Nickin esimerkit itseluottamuksesta vaihtelivat Usain Boltista Bill Clintoniin. Itseluottamuksella ei ainoastaan onnistuta viestintätilanteissa vaan myös juostaan maailmanennätyksiä ja voitetaan presidentinvaaleja. Kulttuurimme viestintäsaavutukset vaikuttavat jopa niin miesvoittoisilta, että osallistujat innostuivat kysymään, mikseivät naiset osoita itseluottamustaan yhtä avoimesti kuin miehet. Kysymykseen eivät ainakaan koulutuksen miespuoliset osallistujat, siis Nick ja allekirjoittanut, osanneet tarjota mitään suoraa vastausta. Nick kuitenkin totesi tavanneensa Suomessa girl-poweria enemmän kuin Englannissa. Aihepiiriä lienee silti syytä pitää mielessä - vaikkapa sitten TEKIJÄ-hankkeen tulevaa tasa-arvojulkaisua selaillessa.
Palautteesta päätelleen koulutus oli osallistujien mielestä onnistunut. Jälkimmäisen koulutuspäivän keskittyessä enemmän yleisiin viestintätekniikoihin ensimmäinen päivä saattoi tarjota hieman enemmän suoranaisesti kiertuetoimintaan liittyvää antia. Osana kahvitarjoilua ollut vehnäpullakaan ei saanut osakseen varauksetonta hyväksyntää.
Mutta tästä on hyvä jatkaa kohti Jyväskylää. Nähdään siellä!

Blogin kirjoitti 
Jaakko Lenni-Taattola
Harjoittelija
TEKIJÄ-hanke